Karsikas/ Suotukylä

Muutamia vuosia sitten kylätoimikunta teki talkoovoimin Vähämäen kota-/ ulkoilualueen, josta löytyy monipuolisia liikunta- ja retkeily mahdollisuuksia, makkaranpaistopaikkoja ja 70 neliöinen kota, jossa on av. laitteet.

Kodassa on pidetty jumppia, käsityöpiiriä, tilaisuuksia ja kokouksia.

Valaistun ladun varrelle, mäenlaskupaikan tuntumaan on suunnitteilla juoksuportaat.

Kylällä sijaitsee Wirtaa-kirppis, jossa asiakkaita käy lähipitäjistä mm. Nivalasta, Haapavedeltä, Kärsämäeltä ja Haapajärveltä

Karsikkaan kylällä kasvatettua ja kuivattua heinää lähtee vuosittain  norjaan sekä huippuvuorille saakka. Karsikkaalla viljellään myös kuminaa jota toimitetaan mm turkkiin saakka.

Karsikasojan tienoilta löydetyt kivikautiset työkalut todistavat, että jo kivikaudella kylällä on ollut asutusta. Perimätiedon mukaan 1500-luvulta saakka kylä on alkanut kehittyä jatkuvammin.

Ensimmäisestä kyläläisestä on esitetty useampiakin versioita. Erään version mukaan tulija olisi ollut Kyröstä ja toisen, isältä pojalle kulkeutuneen tarinan mukaan Suomussalmelta olisi saapunut kolmen veljeksen porukka, joista yksi jäi vaimoineen Karsikkaalle. Kylälle jäänyt mies oli nimeltään Iso-Niku ja hän asettui asumaan puron suistoon ison kuusen alle, nykyiselle Nikun törmälle.

Kylän sijainti on aika syrjäinen suhteessa Haapaveden keskustaan, joten kylä on ollut hyvinkin omavarainen.

Karsikkaalle perustettiin meijeri 1800-luvun lopulla ja se oli toiminnassa viisikymmentä luvulle saakka. Meijerin merkitys oli huomattava kylän kehityksen kannalta ja se olikin useimmille maidon lähettäjille ainoa tulonlähde. Meijerissä valmistettiin vain voita ja sitä myytiin Oulua ja Kemiä myöten. 

Kylällä on toiminut aikojen saatossa useitakin kauppoja, viimemmäksi Nivalan Osuuskauppa vuosina 1915-1992 sekä Nurkkalan kauppa vuoteen 2001 saakka. Kylällä on ollut myös oma posti ja pankki.

Suurin osa Suotukylästä on ollut Vatjusjärvisten luonnonniitty maita.

Suotukylä (Suotuperä) on pieni 1800-luvulla syntynyt kylä Haapaveden ja Nivalan rajalla. Kylä sijaitsee osittain Kesonojan ja Pakkasojan varsilla ja osittain Haapavesi-Nivala- Maantien läsipuolella. Maasto oli osittain alavia puronvarsinittyyjä ja vetisiä nevoja. Metsää kasvavat kankaat olivat hyvin kapeita. Kylän pohjois-ja itäpuolella olevat suuret suot ja nevat laskivat keväisin tulvavetensä peittäen lähes kaikki maat veden alle. Vasta vuosina 1940-50 työllisyystöinä tehty suurimittainen ojien kanavointi ja metsien ojitus on tehnyt nykyaikaisen asumisen ja maatalouden harjoittamisen mahdolliseksi.

Kylän nimi lienee peräisin Suotula- nimisestä perintötalosta.

Siitä, koska kylälle ensimmäiset vakituiset asukkaat ovat kylälle tulleet,ei ole tarkkaa tietoa, mutta Suur-pyhäjoen historiassa mainitaan kylän vanhimmista taloista vuodelta 1841 Suotula, Heitto, Pakola (kaalio), Kainuu.

Tarvittiin työväkeä ja jonkinlaisia asuntoja myös, näin syntyivät Savelan maja, josta tuli myöhemmin Rauman maja, vanhantalon maja ( Roppila).

Vatjusjärvisten lehmät olivat kesäisin karjamajoilla joissa niitettiin myös talveksi heinää luonnon niityltä.

Rauman majalle perustettiin myös kaksi torppaa Laitos vuonna 1877 ja Nevasaari vuonna 1882.

Myllyojan maille on joko kokonaan tai osittain rakennettu 8 taloa.

1950- luvulla kylän asutus lisääntyi huomattavasti kun Keson asutusalueelle valtion ja yksityisten maille rakennettiin 7 asuustilaa. Ensimmäinen asukas saapui asutusalueelle vuonna 1953.

Pienimuotoinen maatalous, lähinnä karjatalous ja metsätyöt olivat pääelinkeinona. Vetisyyden ja hallaisuuden takia viljan viljely oli vaikeaa ja sadot usein heikkoja, mutta usko tulevaan oli jo 1930-luvun loppupuolella viljelysalueen lisääntyessä, hallan vähentyessä viljasatokin oli parempaa niin kylälle perustettiin puimaosuuskunta.

Puimakoneeksi hankittiin kookas Teijon-Tarmo kone joka toimi bmv-Maamoottorilla, tähän loppuivat riihen savut ja varstojen kalke.

Ne talot kylällä jotka eivät sijainneet Nivala-Haapavesi maantienvarrella oli erittäin huonot tiet. Märkinä aikoina, syksyllä ja keväällä tie oli niin huonossa kunnossa että polkupyörääkin joutui taluttamaan. 1953 vuonna alkoi tien rakennus valtion avustuksella, tietä rakennettiin Nivalan kunnan rajalle saakka, missä se liittyi samaan aikaan rakennettuun Huikarinperän tiehen, tästä tuli siis suora tieyhteys Nivalaan. Tie on nyt yleinen maatie. 1956 aloitettiin sähköverkoston suunnittelu ja seuraavana vuonna rakentaminen.

1957 syksyllä lähes kaikissa taloissa oli sähkövalot. Samana vuonna ennen joulua vietettiin suotukylän koululla valon juhlaa.

Kun oli saatu sähköt kylälle niin sitten hommaattiin ensimmäine kyläpuhelin muutaman talon yhteisellä osakkuudella. Puhelin oli ensin siimeksessä Matti Nurkkalalla.

Maamiesseuran toiminta oli tähän aikaan vilkasta yhteishankkeiden ja talkootöiden puitteissa.

Suotuperän historia on alkanut lähes 200 vuotta sitten,ehkä aikaisemminkin.

Ei ole tietoa kuka on esimmäisen pirtin rakentanut.

Vuosikymmenten kuluessa kylä kasvoi niin että 1960- luvulla taloja oli 31.

Tämän jälkeen alkoi suurten muutosten aika, taloudessa varsinkin maataloudessa tapahtuneen rakennemuutoksen takia ei pientilojen lapsille ollut toimeentulomahdollisuutta. Useimmat joutuivat hakeutumaan muualle töihin. Nyt on asuttuja taloja 22.

Varsinaista karjamaataloutta harjoittaa 3 taloutta ja kylällä on lisäksi myös muutakin maanviljelyä.

1760- luvulla Kruununlinja, Suurpyhäjoen kalajoen rajalinja. Tästä linjasta on hakattu merkki: 3 kruunua Kainuun kallioon ja tämä on merkki siitä että linja kulkee merestä Keski- Suomeen saakka

Kylällä on toiminut urheiluseura Karsikkaan Kataja jonka puuhamiehenä oli pitkään Martti Haaraniemi. Martti järjesti talvella hiihtokilpailuja ja kesällä yleisurheilua Perälän kentällä sekä maantiejuoksukilpailuja mm. Taivaantien lenkki. Perälän kentällä on pidetty piirinmestaruuskilpailuja ja myös pienempiä kisoja.

Kuuluisin urheilija Karsikkaalla oli hiihtäjä Tapani Niku. Hän saavutti vuonna 1924 Ranskan Chamonixsa olympia pronssia 18 km matkalla.Hän oli ensimmäinen suomalainen olympiamitalisti Hän teki kilpailumatkansa hiihtäen esim. Ouluun Tervahiihtoo johon matkaa kertyi yli 100 km suuntaansa.