Menu
Menu
Rauhallista kylämaisemaa hallitsevat peltoaukeat ja mäntymetsät.
Kylä sijaitsee Haapaveden pohjoiskolkassa, hyvien kulkuyhteyksien varrella, kantatie 88 kupeessa.
Karhukankaassa on kaksi erämaajärveä, Haisunjärvi ja Suojärvi. Myllyperää halkoo Piipsanjoki.
Kylällä toimii mm. kaksi hirviporukkaa.
Retkeilyyn soveltuvat oivallisesti Karhukankaan laavu Myllyperällä sekä muutaman kilometrin säteellä sijaitsevat Vihannin kinttupolut ja laavut.
Asuttuja taloja alueella on reilut 20 ja lisäksi muutamia kesäasuntoja.
Asukkaiden ikärakenne painottuu työikäisiin ja eläkeläisiin. Kylällä on monenlaista yritystoimintaa. Alueelta löytyy mm. maa- ja metsätalousyrityksiä, metsäkoneurakointiyrityksiä, kuljetusyritys sekä Arolan perhekoti.
Osa kyläläisistä käy töissä lähialueella. Koulua, nuorisoseuraa tai kauppaa ei kylällä enää ole.
”Tuli Viitanen Savosta metsien ympäröimän järven rannalle, nykyiseen Pulkkilaan, metsästeli, kalasteli ja kaatoi kaskesmaita. Tulija vaistosi sen, että siinä halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästää. Ensimmäisistä asukkaistaan sai järvikin nimen Viitasten järvi.
Nuoret Viitaset vaelsivat laajalti suuria saloja eräretkillään. Kerran talvi-illan pimetessä he sytyttivät rakovalkean Haapaveden rajamailla ja paneutuivat havuvuoteelle erämaan syliin. Unessa haltija opasti heitä: -Hiihtäkää auringonlaskun suuntaan, niin tulette purolle ja löydätte karhunpesän. Kaatakaa karhu ja rakentakaa pirttinne pesän paikalle, niin ei pidä viljan ja särpimen pöydältänne puuttuman.
Aamulla, kirpeässä pakkasessa, lähtivät veljekset hiihtämään neuvottuun suuntaan. Pian ilmestyi eteen korkeiden törmien alla lirisevä puro. Jylhä hongisto kohosi sen pohjoispuolella ja etelärannoilla oli laakeaa niittymaata. Hiihtäjät häipyivät hongistoon. Noin sadan metrin päässä eräästä purosta he huomasivat huurun nousevan pienen kumpareen laidassa, nietoksessa olevasta reiästä. Tämä oli heille tuttu näky. Keväinen aurinko oli kai karhun unta herkistänyt, koska mies ei ehtinyt sitä herätellä, kun se lumen ryöpytessä karjaisten ryntäsi kohti outoja tunkeilijoita. Varuillaan oli mieskin. Karhun noustua kahdelle jalalle survaisi mies terävän keihäänsä karhun leveään rintaan eikä malttanut olla huudahtamatta: -Terveisiä Viitasilta!
Ja siihen, kaatamansa karhun pesän päälle, nämä Viitaset pirttinsä rakensivat ja perheensä perustivat. Tästä se paikka sitten Karhukankaan nimen sai ja vieressä virtaavaa puroa ruvettiin kutsumaan Karhuojaksi.”
Näin kertoo vanha tarina. Ensimmäinen pirtin paikka on vielä tiedossa. Sitä kutsutaan Vanhaksi paikaksi. Se on lähellä Arolan taloa Karhuojan toisella puolella.
Kylän asuttaminen lienee alkanut ainakin 1500-luvulla.