Menu
Menu
Maalaisidylli omassa rauhassa, peltomaisemien ja joen läheisyydessä
Käräjäoja sijaitsee Haapaveden keskustasta noin parinkymmenen kilometrin päässä, Kärsämäen rajalla, Pyhäjoen eteläpuolella. Kylä koostuu kolmesta osasta: Pentinpuro, Möyrylä ja Käräjäoja.
Kylän ikäjakauma on melko tasainen, talouksia on nelisen kymmentä ja suurin osa kyläläisistä harjoittaa maa- ja metsätaloutta. Pyhäjoen laidalla on myös useampia kesämökkejä.
Kylällä on kaksi beach wolley kenttää, joissa järjestetään kesäisin turnauksia.
Kyläläiset ajavat talvella "ei virallisia" latuja.
Kylällä toimii Rössiperän Rökitys, joka on keskittynyt lentopalloon ja beach wolleyn pelaamiseen.
Pyhäjoessa voi kalastaa ja uida.
Kylällä toimii Jokivarren metsästysseura.
Käräjäojalla asuu lapsiperheitä ja kylä on saanut hiljattain uusiakin asukkaita. Kyläläisten keskuudessa toimii vielä nykyäänkin perinteinen naapuriapu, täällä on hyvät mahdollisuudet kehittää aktiivinen kylä.
Käräjäojan koulu lakkautettiin 1995 ja sen jälkeen koululaiset kulkivat Aittokylän koululla. Aittokylän koulun loputtua koululaiset siirtyivät Vattukylän kouluun ja julkinen liikenne toimiikin koulupäivinä. Kirjastoauto käy kylällä perjantaisin.
Kylän nähtävyyksiä on Rapin karjamaja, joka on rakennettu vuonna 1751 ja on arvokas kulttuurihistoriallinen paikka. Toinen näkemisen arvoinen kohde on 1901 rakennettu Käräjäojan mylly.
Nykyään kylällä toimii maatilamatkailuyritys Pikkumehtä, jossa voi vierailla ihastelemassa kotieläimiä ja osallistua ohjattuihin melontaretkiin tai luontoruokailuihin.
Ennen isojakoa vain jokirannan niityt oli merkitty Kirkonkylän tai Vattukylän talojen omistukseen, muu maa oli ”villiä länttä”. Isojaon(1812) jälkeen alue oli kirkonkylän takamaita, siirtomaita, voisi sanoa.
Talot saivat täältä heinät, poltto- ja rakennuspuut ja myös metsästysmaiksi nämä erämaat kelpasivat. Valtio perusti kruunutiloja ja vuokrasi niitä viljelijöille. Talolliset luovuttivat metsämaita vapaaehtoisesti koska niistä piti maksaa veroa pinta-alan mukaan.
Vähitellen kirkonkylän talot rakensivat alueelle karjamajoja. Talolliset alkoivat tehdä myös torpan kontrahteja elinpaikan tarvitsijoiden kanssa.
Joen eteläpuolella oli 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa kaksi suurta kantatilaa: Pentinpuro ja Käräoja. Sitä mukaa kun väki lisääntyi, tiloja lohkottiin perillisille ja myytiin uusille asukkaille. Myös valtio osti maita ja perusti asutustiloja 1930-luvulla ja sotien jälkeen pika-asutustiloja myös pakkolunastuksella.
Me Jokivartiset -kyläkirjassa on kerrottu laajasti kylän historiasta, kirja löytyy mm. kirjastosta. Lisätietoa löytyy myös Suurpyhäjoen historia- kirjasta.